CIMO.

Cimon apuraha-anomukset reissua varten Do Did Done.

Ja nyt sit vaan odotellaan, ensin marraskuuhun jollon selviää pääsenkö jatkoon hakijoiden joukosta (luultavasti odotus loppuukin sitten siihen...) ja jos mut jatkoon valitaan niin kuka tietää kuin pitkään siinä kestää että lopulliset päätökset tulee...

Tää CIMO:han on siis joku tämmönen kansainvälinen apurahoja jakeleva järjestö kansainvälisiä opintoja ja työharjotteluita tekeville opiskelijoille, tutkijoille ja vasta valmistuneille. Suomi-koteihin harjotteluun lähtevien taloudellinen tukeminen on siis vaan yks pienen pieni osa niiden toimintaa.

Koko ajan mulle on siis sanottu että haet sitten kanssa niitä järjestön apurahoja (kyse kun ei oo ihan pikkusummista!), ja samaa viestiä on tullu niin koulun kuin myös aussien harjottelupaikan suunnalta. NOH nyt kun tää hakuaika sitten viikko sitten maanantaina alkoi, oli niin jenkkilän Floridan, Kanadan kuin Venäjänkin suomikodeissa apurahoja jaossa kaikille ammattiryhmille; hoitsuille, toimintaterapeuteille, fysioille kuin myös meille sosionomeille. Ja sitten se Australia.
KAKSI PAIKKAA SAIRAANHOITAJAOPISKELIJOILLE.
Joo kiitos vaan ihan v*tusti!!! 
Ei siinä muuten mitään, oisin voinu hakee vaikka niitä Floridan rahoja, mutta kun sattuu oleen noi lentoliput ja muutenkin kaikki jo hoidettuna ton Australian kanssa. Eikä tää siis mitenkään estä mun lähtemistä! Mutta se raha ois ollu ihan tervetullutta ;)

No koulun kv-sihteeri kyllä sanoi, että "aina kannattaa hakea", joten kai se oli sitten haettava. Vaikka tosiaan kyllä tää ihan himppasen verran turhauttaa, kun nyt mun tsäänssit noihin rahoihin on ehkä se 10%, kun jos siellä ois ollu ees yks apuraha jaossa sosionomille ois mahdollisuudet ollu lähempänä sitä 90% kun kerran on jo harjottelupaikan kanssa kaikki sovittu ja he kuitenkin ite päättää kelle loppupeleissä toi rahakin myönnetään..... Että kauheen korkeella ei noi odotukset nyt sitten ole.

Plus että se hakeminen on sitten niiiiiiiin syvältä voin vaan kertoa! Motivaatiokirjettä enkuks, CV enkuks, opintorekisteriote (joka pitää siis hakea koulusta) enkuks, harjottelun hyväksilukemispäätös mun opintoja varten (tähänki täyty hakee allekirjotukset ensin tutoropettajalta ja sen perusteella sitten todistus asiasta kv-sihteeriltä) enkuks, valokuva ja sitten vielä itse sähkönen hakukaavake ja sen täyttö; sekin luonnollisesti enkuks. VAIKKA SIELLÄ PUHUTAAN SUOMEA! Ja ettei menis liian helpoks, piti kaikki lähettää sekä sähkösessä muodossa ETTÄ myös etanapostilla. HUH HUH! Kv-sihteerikin sanoi, että tästä pelkästä hakuprosessista vois myöntää mulle pari opintopistettä  :D

Niin että tämmösen työmäärän jälkeen ei ihan kauheesti kiinnostais saada sitä "valitettavasti valintamme ei kohdistunut juuri Sinuun"-vastausta.. Mutta eihän sitä silti tiedä. Ehkä yllätyn ilosesti :) Ei tässä ainakaan mitään häviä!
Ja aina voi yrittää!